RiiuuMies

Polkua soista,
  kävi sitkeä ukko,
päässään ol´ hiukset,
 kuin olkia tukko

Kurassa saappaat,
 tallaten tietä,
päättäen:
”Yksin en eloain enää vietä.”

Tuohesta punoi hän
sormuksen soman,
toivoen löytyvän
morsion oman,
jol´ sydän puhdasta kultaa ois,
ja onnen tähän elohon
tyhjään tois.
Hälle tarjoisin pienen tuvan,
jos sais vain neidolta riiuu luvan.

Pitkän matkan hän taivalta taisi,
toivoi,
et myöntävän vastauksen saisi.
Saapui hän isolle talolle,
mitään ei mahtanut rakkauden palolle,
ovelle siis koputti ja pyysi kättä,
ei voinut tyttö olla hymyilemättä:

”Luuletko, että ma tulisin sulle?
tuohisormustasta vaan tarjoot sä mulle?
rikasta miestä etsiä taidan
susta saisin vain köyhän ja saidan.”

Lähti ukko,
rinnassaan suru.
Ei langennut hälle
onnen muru.